En tiedä, tiedänkö mitä rakkaus on. Olen tuntenut rakastuneeni vain kerran, tähän ainoaan, jonka kanssa olen ollut. Koska ero sattui näin paljon, uskon rakastumisen tunteen olleen kyllä totta, koska ei pelkkä ihastuminen niin hulluksi olisi tehnyt. Mutta sitä en tiedä, voinko joskus rakastua toisen kerran, toiseen ja toisella tavalla. En tiedä, onko rakastuminen joka kerta samanlaista. Enkä tiedä, tulenko koskaan sellaista enää eläissäni kokemaan. Voi olla, että minullakin olisi mahdollisuus rakastua vielä jonain päivänä kokonaisvaltaisemmin, syvemmin ja pitkäaikaisemmin kuin nyt rakastuin. Voi olla, mutta en tiedä, onko. En tiedä, mikä minulle tällä saralla on mahdollista.
Tiedostan, että nämä ovat aika naiiveja kysymyksiä. Ja tiedostan myös, ettei näihin ole olemassa mitään vastauksia.
Ongelma on vain siinä, että ennen suhdetta ja suhteen aikana minulla oli selvärajainen käsitys siitä, mitä olin. Minulla oli hyvä ammatti, persoonallinen ja hyväksi koettu vuosien varrella kehittynyt oma suhtautumistapa asioihin ja myönteinen asenne elämään, joka kesti kolhuja. Minulla olisi mahdollisuus edelleen ajatella, että minulla nämä kaikki on tallella, mutta rakkaus tuhosi nämä. Minusta tuntuu, että olen valintatilanteessa: minun on joko valittava rakkaus tai kaikki muu. Vaikka tekee kipeää, minä joudun jollain tasolla unohtamaan kokemani rakkauden, myöntämään että se on ohi, että se ei lopulta ollut parasta, mitä voi olla. Vain myöntämällä kaiken olevan ohi ja luopumalla saan takaisin itsenäisyyteni, itseluottamukseni ja tunteen siitä, että elämäni ja onnellisuuteni ovat omassa hallinnassani.
Toinen käsitteli eron eri tavalla kuin minä, hänellä tuntui olevan rituaaleja tällaisten tilanteiden varalle. Hänellä oli suhteemme loppuvaiheessa ja sen päätyttyä hirveä vauhti ja muuttumisen halu päällä. Minä olen suhtautunut tähän aivan toisella tavalla, kiinnittynyt muistoihin ja katoavaan tunteeseen. Minä koin tässä jotain aivan ainutlaatuista, toiselle tämä ei ehkä sitä ollut. Toinen tiesi kokemuksesta, mitä tunteet ovat ja osasi hallita ne. Minä vasta opettelin seurustelua ja rakkautta. Aivan normaalia olisi kai tässä tilanteessa ruveta toivomaan lisää mahdollisuuksia opetella, uusia ihmisiä näiden tunteiden kohteiksi, mutta minä vaan en pysty muuttumaan sillä tavalla, minä olen yhä toisesta ja yhdestä koetusta tunnetasolla riippuvainen.
Voi siis olla, että rakastuin liian helposti. Toisaalta minulla olisi nyt paljon vähemmän, jos se tunne olisi jäänyt kokematta. En vain tiedä, uskallanko enää tämän jälkeen edes ihastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti