Poistin eilen vanhoja tekstiviestejä. Mutta en yhtään entisen rakkaani lähettämää viestiä, vaan pitkäaisen naispuolisen ystäväni, jonka kanssa olen viestitellyt suhteen jälkeen ihan käytännönläheisistä jutuista. Minua alkoi ahdistaa, että alan tuntea nyt jotain tätä monivuotista ystävääni kohtaan (olen ruvennut ajattelemaan häntä pelottavan paljon) ja sitä kautta mahdollisesti ajaudun tielle, joka pilaan ystävyyden.
Vaikken minä tietenkään mihinkään ajautuisi, koska olen täysi kontrollifriikki. Olen pitänyt entisen rakkaan mielessäni tietoisesti, koska en uskalla ajatella vielä ketään muuta. Ihanteena on tila, jossa en ajattele yhtään ketään. Mutta pitääkö aina jonkun olla mielessä? Minulla on ollut elämässä kausia, että ei oikeasti ole ollut. Kun suhteen päättymisestä on kulunut aikaa, on jostain syystä tämä todella hyvä naispuolinen kaveri, mutta kuitenkin aina vain kaveri, alkanut kummitella mielessäni jonain muuna kuin kaverina. Luultavasti vain siksi, että hän sattui olemaan lähellä. Mitään riskiä en kuitenkaan hänen suhteensa halua ottaa.
Olen myös miettinyt, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä, vai tuleeko siihen pakosta jotain seksuaalista vetovoimaa mukaan? Kokemattomuuttani säästyin tältä kauan, ja minulla oli nuorempana paljon naispuolisia kavereita ilman, että tunsin mitään kaveruutta kummempaa heitä kohtaan. Olisi valtavan suuri menetys, jos menettäisin kykyni olla "vain" hyvä kaveri ihmisten kanssa riippumatta heidän sukupuolestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti