Suhteen aikana sen ollessa vielä hyvällä tovalla oli helppo olla onnellinen. Pienet käytännön asiat, kuten ruoka, sää, musiikki, liikunta ja hyvä yöuni riittivät tekemään mielen hyväksi ja tyytyväiseksi. Toisesta ja itsestä oppi koko ajan uutta ja sai tuntea aivan uudenlaisia tunteita, vaikka pohjana oli koko ajan se kokonaisvaltainen molemminpuolinen tykkäämisen tunne. Sitten, aivan tyypillisiellä tavalla, alkoi eriytymiskehitys. Toinen ei tätä eriytymiskehitystä kestänyt, vaan halusi lopettaa suhteen siihen. Olimme kartoittaneet kaikki samanlaisuutemme, mutta sitten kun ryhdyimme kartoittamaan erojamme, johti se suhteen yksipuoliseen lopettamiseen toisen puolelta.
Mieltä kalvaa se, että kaikesta päätellen toisesta ei ollut lopulta niin hyvä olla kanssani kuin minusta oli toisen kanssa. Toisen tunteet katosivat, minun tunteeni eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti