Graduahdistuksessa on minullakin kyse siitä samasta, mistä useilla muillakin: gradun kirjoittaminen ei itsessään ahdista niin paljon kuin tietoisuus häämöttävästä valmistumisesta ja lopullisesta työelämään siirtymisestä. Uusi tuntematon elämänvaihe jännittää, vaikka olenkin ollut oman alan töissä opiskelujen ohella keskimääräistä maisteriksi valmistuvaa enemmän. Tähän tulevaisuusahdistukseen sekoittuu ne aikuistumista ja keskiluokkaistumista koskevat edessä häämöttävät paineet.
Minä en ole koskaan kokenut, että haluaisin perheen, omakotitalon, auton ja koiran. Minä olen aina ajatellut itseni itsenäiseksi oman elämäni herraksi, josta ei edes tule koskaan olemaan kenenkään aviomieheksi tai isäksi. Vaan kuitenkin juuri vuosi sitten, ollessani töissä ja parisuhteessa, koin ihan pelottavalla tavalla uudenlaisia paineita. Tiedän, että monet ikäiseni tässä elämänvaiheessa olevat kokevat näitä paineita vielä enemmän kuin minä. Jopa niin paljon, että tehdään itsen kannalta huonoja valintoja näiden asioiden saavuttamiseksi.
Minua hätäännyttää varmaan se, etten juuri koskaan ehtinyt kunnolla viettää streotyyppistä opiskelijaelämää. En bilettänyt yhtään, muuta kuin satunnaisesti kävin jossain kaverien tupareissa tai illanistujaisissa, josta sitten mentiin joskus jatkoille ravintolaan, mutta tällaisia tapauksia oli ehkä kaksi tai kolme yhden vuoden aikana keskimäärin.
Olen nyt miettinyt, että entä jos olisinkin alusta asti keskittynyt ihmissuhteisiin opiskelun ja työn ja harrastusten asemasta. Jotkut tekevät toisenlaisia valintoja, laittavat muut asiat opiskelun edelle. Minä en sellaiseen tietenkään luonteeni takia pysty. Minua hirvittää tulevaisuus, jossa minun kaiketi pitää antaa paljon työlle, josta toki pidän, mutta kuitenkin minua hirvittää, miten eri asiat elämässäni tulevat jäsentymään. En ole elänyt nuoruuttani ollenkaan niin täysillä kuin monet muut, joten olenko valmis siirtymään aikuisuuteen?
Monet tuttavat tosiaan pelkäävät valmistumista niin paljon, että hakevat johonkin uuteen koulutukseen tai menevät johonkin koulutustaan vastaamattomaan hommaan, jota ovat tehneet jo opiskeluaikana. Se ei ole mitenkään huono vaihtoehto. Itse en kuitenkaan halua valmistumisen jälkeen enää ainakaan opiskella yhtään, koulun penkillä olemisesta olen saanut tarpeekseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti