En pidä ilmaisusta "ex." Se on vastenmielinen anglismi, ja siitä tulee mieleen iltapäivälehtien retostelevat lööpit. Yhden kerran olen julkisesti käyttänyt menneen suhteeni toisesta osapuolesta ilmaisua "mun exä", ja se nolottaa minua. Tilanne oli vielä sellainen, että se ei olisi ollut mitenkään tarpeellista siinä tilanteessa. Silloin erosta oli kuitenkin niin vähän aikaa, että joka asia toi mieleen suhteen ja toisen osapuolen. Ja silloin tietysti piti myös kokeilla, miltä tuntuu käyttää tuota sanaa, "exä."
Mieluiten käytän ilmaisua entinen rakas. Mielestäni se kuvaa paremmin sitä, mitä häntä kohtaan tunsin. "Exä" kuulostaa pinnalliselta ja juorulehtimäiseltä. Iso osa aivan tavallisista ihmisistä tuntuu nykyään käyttävän tuota ilmaisua, jopa entinen rakkaani käytti aikaisemmasta poikaystävästään tätä kamalaa "exä"-nimitystä.
Nythän entisellä rakkaallani on joku uusi (sekin aika vastenmielinen sana, "uusi"), joka vaikuttaa ihan erilaiselta mieheltä kuin minä. Samoin kuin hänen aikaisempansakin (lisää näitä sanoja) vaikutti, tai ainakin sellaisen kuvan sain. En tiedä, onko itseni kannalta ollenkaan tarpeellista, saati terveellistä ajatella näitä. Minulle mennyt suhde on muistoissa tunnelmina, sanoina ja kosketuksina ja ainutlaatuisena ajanjaksona. Olennaista on se pieni maailma, jonka loimme. Olisin halunnut jäädä siihen maailmaan, koska siinä oli niin hyvä olla.
Sillä, mitä toinen on sitä ennen tai sen jälkeen tehnyt, ei ole merkitystä sen asian kannalta. Kenenkään toisen kanssa samanlaista maailmaa ei synny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti