En haluaisi ajatella sitä, että entinen rakas ehkä nyt löytää toisen kanssa jonkin syvemmän onnen, joka minun kanssani jäi löytämättä. Silti sitä tulee joskus ajateltua. Toisaalta on sanottava, että entinen rakas näkee paljon enemmän vaivaa ihmissuhteissaan kuin minä, joka en ole spontaanisti kiinnostunut niistä ollenkaan. Entinen rakaskin vain tuli yhtäkkiä elämääni ilman, että olisi isompaa tarvetta millekään suhteemme kaltaiselle olemassa. Tai no, jos ihan rehellinen olen, niin kai minä jollain tavalla suhdetta kaipasin, koska hänen tarjoamaansa tilaisuuteen tartuin.
Kuitenkin en voi olla miettimättä, että toinen on suhteisiin heittäytyvää tyyppiä, joka ei oikeasti mieti syitä ja seurauksia, vaan elää hetkellisessä tunnetilassaan, kunnes se tunnetila vaihtuu toiseen. Tästä tulivat ne isoimmat ongelmat suhteessammekin: minä halusin keskustella ja vatvoa asioita, toinen taas halusi pitää keskustelut käytännönläheisemmällä tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti