Jos lapsi ei saa hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan, hän hakee sitä muualta. Ja jos tukea ei ole saanut lapsena ja nuorena, janoaa välittämisen ja rakkauden tunnetta aikuisenakin. Jollain tämä hyväksynnän ja ihailun hakeminen jatkuu aikuisiällä ihmissuhteesta toiseen. Huomio on erityisesti tällaisessa ihmissuhteessa kauppatavaraa. Pelkälle toisen huomion hakemiselle perustuva ihmissuhde ei tietenkään ole kovin kestävällä pohjalla. Jokaisin pitäisi ensisijaisesti siis oppia rakastamaan terveellä tavalla itseään.
Ja itseä opitaan rakastamaan terveellä tavalla lapsuudessa ja nuoruudessa, kun oma minä kehittyy. Tämän taidon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että on olemassa joku perheen kaltainen tukiverkko, jonka kautta huomaa olevansa hyväksytty, tekipä mitä tahansa. Murrosikäisen kapinointi on tämän hyväksyvän tukiverkon testaamista. Vanhempi ei saa ikinä tuottaa lapselleen hylätyksi tulleen kokemusta, ei edes avioerotilanteessa.
Oman suhteeni toinen osapuoli oli avioeroperheestä. Hänen kokemuksensa vaikutti siihen, miten hän suhteessamme toimi. Minun huomioni saaminen oli hänelle tärkeää. Toisaalta hän halusi saada minut pyytämään huomiota itseltään, jotta hän voisi sitten oikkujensa mukaan sen huomion antaa tai jättää antamatta. Minä lähdin leikkiin mukaan ja aloin käyttää samaa huomiotta jättämisen strategiaa osoittaakseni toiselle, ettei minuakaan voi miten tahansa kohdella. Tämä oli kielteinen kierre, josta onneksi pääsin suhteen loppumisen myötä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti