Juuri kun kirjoitin ylipääsemisestä, tuli jonkinlainen tunnetason vastaisku. Minusta tuntuu niin kovin yksinäiseltä ja toisen kanssa vietetty aika tuntuu siltä kuin se olisi tapahtunut jollekin muulle kuin minulle. Se tietysti on sitä ylipääsemistä, kun loppunut suhde loittonee ajallisesti, mutta tämä ylipääseminen ei ole pelkästään positiivista. Siinä on mukana menettämisen ja katkeruuden tunne. Minä olen joutunut antamaan pois jotain, jota en voi koskaan saada takaisin. Ja toisesta tulee hiljalleen aivan vieras ja yhdentekevä ihminen, jonka kanssa on kokenut jotain menneisyydessä. Se sattuu.
Nämä ovat tietysti kuluneita sanoja, tämä on tietysti sellainen kokemus, jonka lähes jokainen joutuu elämänsä aikana kokemaan. Mutta jotkut tuntuvat kuitenkin pääsevän paremmin yli kuin toiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti