Kaappihetero

Minulla on ongelmia oman seksuaalisuuteni kanssa. En ole kovinkaan seksuaalinen ihminen, ja joskus olen kokenut itseni aseksuaaliksi. Menneessä suhteessani nainen oli paljon kiinnostuneempi seksistä kuin minä, jolle seksillä ei ole varsinaista itseisarvoa ollenkaan. Paitsi että olen ajatellut olevani aseksuaali, olen joskus myös kokenut itseni biseksuaaliksi ilman, että itseäni biksi olisin nimennyt. Totuus on kuitenkin, että koen sekä naiset että miehet atraktiivisina, mutten kuitenkaan uskoisi pystyväni harrastamaan seksiä miehen kanssa. Pystyn kuitenkin katsomaan myös miehiä sillä silmällä, ja minulla on joskus ollut silmäpeliä homo- ja bimiesten kanssa.

Silti minä ajattelen, että voisin muodostaa parisuhteen vain naisen kanssa. Ongelmani seksuaalisuuteni suhteen johtuvat siitä, että seksuaalisuuden, olipa se sitten heteroa tai homoa, avoin näyttäminen ei lähipiirissäni ole ollut sallittua. Vanhempani eivät ole rakastaneet toisiaan yli kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka pakosta ja tottumuksesta ovat asuneet yhdessä. En ole koskaan nähnyt heidän suutelevan tai antavan toisilleen hellyydenosoituksia. En edes lapsena muista sellaista tilannetta.

En kuitenkaaan ole varma, onko tuolla mitään tekemistä oman seksuaalisuuteni vähäisyyden kanssa. Minä olen kiinnostuneempi henkisestä kuin fyysisestä läheisyydestä, mikä tuntuu nykyään olevan jotenkin poikkeuksellista, vaikkei se varmaan todellisuudessa ole.

Tämä on ehkä vaarallinen aihe, mutta olkoon. Mahdotonta aikuisen ihmisen nykymaailmassa elää ilman, että joutuu jotenkin miettimään omaa seksuaalisuuttaan.