En ole nähnyt R:ää loppuviikosta. Jos olisin nähnyt, olisin ehkä kokeillut jonkinlaista pientä aloitetta, mutta nyt tuntuu kiinnostukseni aika menneen ohi hänen osaltaan. Pitäisi varmaan keksiä joku toinen, mutta toisaalta varmaan kannattaisi vielä käyttää aikaa mennen suhteen ja K:n käytöksen miettimiseen.
Se on sanottava, että ihminen tarvitsee ihmissuhteita ja minäkin ahdistun helposti tilanteessa, jossa ei ole mitään ihmissuhdeongelmaa tai kiinnostavaa ihmistä ajatuksen päässä. Silloin alan ajattelemaan muita ongelmia, joille en taas voi mitään. Luoja pitäköön mieleni erossa politiikasta tai muusta sellaisesta, sillä minulle on huomattavasti terveellisempää ajatella oman pienen maailmani ihmissuhteita kuin ruveta pohdiskelmaan suuria: siinä tulee pää pipiksi.
Nuorempana pidin itseäni älykkönä, jolle ihmissuhteet eivät kuulu. Siinä vaiheessa, kun aloin kiinnostua ihmissuhteista enemmän, etsin seuraa toisista älyköistä. Ns. älykkönaiset ovat osoittautuneet ihmeellisen usein laskelmoiviksi, tunnekylmiksi ja yllättävän seksikeskeisiksi. Allekirjoitan sen toisinaan esiin tulevan ajatuksen, että älykkäät ihmiset ovat yleensä ihmissuhteissaan henkisesti julmia toista kohtaan, sekä miehet että naiset.
Minun on vaikea hahmottaa, millaisen ihmisen sitten tarvitsisin. Älyn ja tunteen pitäisi ehkä olla tasapainosssa, mutta kun omalla kohdallani äly on kuitenkin hallitseva, niin tarvitsisinko minä rinnalleni jonkun samalla lailla älykeskeisn vai tarvitsisinko tunneihmisen tasapainottamaan omaa älyllisyyttäni? En minä tiedä, mitä minä tarvitsen. Luultavasti en mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti